yhteys ihmisiin

Kannattaa olla kiinnostunut muista ja kuunnella, mitä heille kuuluu.

Millenniaalien odotuksia johtamisesta ja uratoiveista on kartoitettu ja kirjattu kansien väliin (HS 30.5.2020, Millenniaalit muuttavat työelämää). Mielestäni ihan samoja asioita muillakin vuosikymmenillä syntyneet haluavat eivätkä ne ole kovinkaan uusia toiveita. Niitä on jo pitkään peräänkuulutettu osana ihmislähtöistä johtamista. Ja eipä taida enää löytyä suuryrityksenkään johtajaa, joka ei samoja teemoja peräänkuuluttaisi. Nimittäin, että henkilöstöä kuunneltaisiin, opittaisiin tuntemaan ja johtamaan erilaisina yksilöinä, kysyttäisiin heidän mielipiteitään, osallistettaisiin käskyttämisen sijaan. Että viestintä olisi läpinäkyvää ja aitoa. Toki tämä tarkoittaa, että milleniaalien ja muiden tulisi muistaa kertoa esimiehilleen ja kollegoilleen, mitä he ajattelevat ja myös kuunnella heitä. Tärkeää on myös pystyä huolehtia omasta jaksamisestaan, muistaa nauttia myös pienistä etapeista, matkasta eikä vain odottaa työuran täyttymystä. Vaikka nämä millenniaalien nostamat asiat ovat tuttuja, toivottavasti millenniaalit saavat odotuksillaan aikaan muutoksen, jota yrityksissä on haettu jo pitkään. Nämä asiat ovat periaatteessa jo osa yritysten työkulttuuria. Mutta käytännössä lähes jokaisessa yrityksessä henkilöstö ei koe tulevansa riittävästi kuulluksi eikä koe, että heidät osallistettaisiin muutoksiin. Koetaan, että työtä tehdään tietämättä, mitä johto haluaa.

Hyvän johtamisen osa-alueet ovat tuttuja ja aika yksinkertaisia, mutta kuitenkin vaikeita toteuttaa arjessa. Läsnäolo, kuunteleminen, tukeminen, välittäminen, rakentava palaute, kiittäminen. Niiden avulla luottamuksen rakentaminen ja sen osoittaminen. Kuinka usein muistamme kiittää? Kuinka usein pysähdymme kiireen keskellä todella kuuntelemaan? Ja kuinka usein pysähdymme kuuntelemaan itseämme, tarkistamaan arvojamme ja sitä, mihin sitoudumme ja miksi? Tai antamaan itsellemme positiivista, rakentavaa palautetta? Annammeko itsellemme aikaa palautumiseen? Pysähdymmekö kontrolloimaan mieltämme vai menemmekö sen vieminä?

Kuuntelin viime viikolla Filosofi Esa Saarisen luennon liittyen tämänhetkiseen epävarmuuden aikaan. Hän korosti sitä, mikä ei ole muuttunut eli välittämisen merkitystä ja yhteyttä muihin ihmisiin. Itse koen muutoksen olevan jatkuvaa ja sen ennalta-arvattavuuden mahdoton tavoite. Joudumme suunnistamaan sumussa myös tämän pandemia-ajan jälkeen eikä tämä tule olemaan ihmiskunnan viimeinen pandemia. Kannattaa olla kiinnostunut muista ja kuunnella, mitä heille kuuluu. Kannattaa käyttää etätyön ja alkavan kesän tuoma lisävapaus myös sen ajatteluun, mikä itselle on tärkeää ja miksi ja miten se näkyy omassa elämässä tai tiimin työskentelyssä. Psykologian perustarpeet, autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus, ovat avaimia merkitykselliseen elämään ja työskentelyyn. Miten toteutat itseäsi? Mitkä ovat sinulle tärkeitä asioita, joita haluat tehdä? Mitkä ovat vahvuutesi? Millaiset ovat ihmissuhteesi? Filosofi Frank Martela lisää kirjassaan Elämän tarkoitus tähän listaan myös hyvän tekemisen, samoin mm. Yalen yliopiston suosittu Science of Wellbeing -kurssi (HS 31.5.2020 Hyvän elämän eliittiopinnot).

Kuluneen kevään aikana moni on löytänyt luonnossa kulkemisen virkistävän vaikutuksen ja aikaa itsensä huoltamiseen Teams-palaverien välissä myös muutoin. Ystäviä ja perheenjäseniä on tavattu virtuaalisesti. Tämä jakso on saanut meidät viimeistään arvostamaan muiden ihmisten seuraa ja ajatusten vaihtoa kasvokkain.

Koronan vuoksi kevään retriittini oli peruttava, mutta heti koronakesän jälkeen syyskuun alussa järjestämme yhdessä Hyppeis Värdshus'in kanssa (kuva) max 10:lle hengelle kolmen päivän retriitin, jossa on voimaannuttavia luontoelämyksiä, meditaatiota, joogaa ja ryhmäkeskusteluja itsensä johtamisesta. Odotan tätä retriittiä innolla, koska tiedän, että sen tarjoamista elämyksistä ja keskusteluista tulee kokemuksia, joiden arvo säilyy. Se tekee minun syksystäni merkityksellisen. (Kuva: Hyppeis Värdshus)