Olen viime aikoina valmentanut johtamisen kehittämisestä. Yllätyin ja ilahduin kun viime viikolla kansainvälisen konsernin henkilöstöjohtaja valmennuksen sijaan kysyikin, olisinko kiinnostunut coachaamaan yksittäisiä johtotehtävissä olevia henkilöitä 'tai teenkö edes sellaista'. Kerroin tekeväni sitä mielelläni. Hän vastasi hämmästykseeni kertomalla, että heidän konsernissaan "kova data puoltaa coachausta ehdottomasti tehokkaimpana tapana opettaa vanhoja koiria uusiin tapoihin". (Heh.)

Samalla viikolla sain toimeksiannon toiselta yritykseltä konsultoida coachauksen ja mentoroinnin eroista sekä mentorointiohjelman suunnitellusta ja toteuttamisesta heidän organisaatiossaan, koska henkilöstöä halutaan kehittää ja tukea sekä tehdä heillä työskentelystä entistä mukavampaa. Ja vielä samalla viikolla sain mentorointikyselyn kolmanteen organisaatioon. Mitä ihmettä! Lisää tätä!

Mieleeni muistui muutaman vuoden takaa johtavassa asiantuntija-asemassa olevan toimihenkilön yksilöcoachaukseni, jossa asiakas halusi työssään lisää ammatillisia haasteita ja toimintamahdollisuuksia, mutta esihenkilö tuntui estävän etenemisen. Sessiomme olivat intensiivisia ja asioiden ytimeen eteneviä tutkiessamme erilaisia vaihtoehtoisia skenaarioita ja tapoja edetä. Muistan kun yhdessä kohtaa esitin kysymyksen, en enää muista, mikä se oli, mutta muistan hänen reaktionsa. Jähmettyminen, tunnekuohu ja huudahdus: 'Todella paha! Pidä tuo kysymys, kerään itseni ja vastaan siihen hetken kuluttua.' Tapaamisillamme oli happy end. Hän sai uuden position, jossa nyt loistaa.

Toinen coaching-asiakkaani sai otettua itselleen mielekkäämmän roolin kokouksissa ja oman äänensä kuuluviin sekä paremman keskusteluyhteyden niihin muutamaan, jotka tuntuivat puhuvan ohi ja yli. Kolmas yritti kehittää tiimiään muutokseen ja coachingin aikana onnistui siinä, vaikka alussa aika ja voimat eivät tuntuneet riittävän.

Esimerkkejä olisi runsaasti. Hämmästyn aina itsekin, miten tehokkaasti coaching-tapaamiset mahdollistavat toimivan ratkaisun saavuttamisen.

Olen toiminut myös mentorina ja sekin on ollut valtavan antoisaa, eikä yhtä paljon energiaa vaativaa kuin mitä yksilöcoachaus aina on, jos siihen keskittyy ja tekee sen tosissaan, kuten aina teen. Mentorina olen saanut kulkea rinnalla uudessa työroolissa menestymiseen ja epävarmuuksien voittamiseen. Asiakas on uskaltanut hypätä uuteen ja jännittävään, isompaan rooliin tai löytänyt toimivampia tapoja tehtävissään, esimerkiksi esimiehenä ja johtoryhmän jäsenenä, kun olen ollut tukena ja sparraajana.

Coaching ja mentorointi ovat tehokkaita tapoja saada asiakas pysähtymään ja  ajattelemaan, mitä hän ajattelee ja tekee, miten ja miksi ja mitkä keinot olisivat toimivampia tästä eteenpäin. Tavoitteet ja haasteet näkee yhdessä selkeämmin. Ulkopuolisen sparraajan kanssa voi turvallisesti hakea tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Jokainen tilanne ja jokainen henkilö on erilainen. Lähestyn jokaista asiakasta tarkasti kuunnellen ja käyttäen niitä keinoja, jotka toimivat siinä tilanteessa parhaiten, olipa kyse coachauksesta tai mentoroinnista.

Mikä parasta tässä ajassa, etäyhteydet ovat kehittyneet ja etäcoachaus ja -mentorointi ovat yhtä tehokkaita kuin fyysisesti läsnä toteutetut tapaamiset. Paikalla ei ole merkitystä, olitpa kotona, toimistolla tai mökillä etätyössä. Mitä kiireempää työssä on, sitä tehokkaampaa ja hyödyllisempää on ottaa työpäivästä se yksi tunti tätä keskustelua varten esim. kerran kahdessa tai kolmessa viikossa, vaikka heti aamulla ennen töiden aloittamista. Se todellakin kannattaa ja kantaa.

Jos sinuakin kiinnostaisi ja sinulla olisi mahdollisuus työssäsi ottaa coach tai mentor, soita 040-4134733 niin jutellaan. Voit sen jälkeen päättää, haluatko edetä asiassa.

(Kuva yksityisestä albumistani, vuorikiipeilyä harjoittelemassa coachin kanssa Ranskassa.)

​
​Eilinen päiväni keskittyi tiiviisti etäjohtamisen teemoihin. Coachasin aamupäivällä Helsingin Ekonomien/Ekonominaisten johtajarooleissa toimivia jäseniä.  Iltapäivällä valmensin samasta aiheesta Ulkoministeriön yksiköiden päällikköjä.

Molemmat valmennukset osoittivat konkreettisesti paitsi osallistujien vahvan halun kehittää etäjohtamista, myös tarpeen lähikohtaamisiin ja ajatusten vaihtamiseen. Tämän aavistaen ehdotinkin aamupäivän tilaisuuden järjestämistä lähivalmennuksena aktiivisesti keskustellen, ilman esitysmateriaalia. Jätin aamulla läppärin kotiin, otin muistiinpanoni mukaan ja istuin osallistujien kanssa ohjaten ja täydentäen vilkasta ja todella laadukasta keskustelua päivän teemoihin. Suosittelen! Myös iltapäivän tilaisuus muutettiin osallistujien toiveesta lähivalmennukseksi ja toteutettiin aktiivisesti keskustellen ja konkreettisin esimerkein salissa läsnä ja etänä osallistuvien kanssa.

Keskustelimme molemmissa tilaisuuksissa erityisesti siitä, miten etäjohtamisella saadaan pidettyä yllä ja vahvistettua inhimillistä otetta, keskusteluyhteyttä ja avointa tiedonjakoa, läsnäoloa sekä motivaatiota, innostusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kävimme läpi tiimin etätyöhön ja virtuaalitapaamisiin tarvittavia, yhdessä laadittavia pelisääntöjä  ja tiedonjaon selkiyttämistä eri kanavissa sekä työn seurannan ja palautteen antamisen keinoja. Myös taukojen tärkeys puhutti. Tiesitkö, että voit asentaa kalentereihisi oletuksena vajaat tunnit? Tai riittäisikö palaverille tunnin tai 50 minuutin sijaan hyvin valmisteltuna tehokas puoli tuntia? Myös vapaamuotoiseen vuorovaikutukseen jaettiin hyviä ideoita.

Virtuaalitapaamisiakin tulee aktiivisesti johtaa, jotta niihin osallistuminen olisi kaikille perusteltua ja mielekästä. Tekniset edellytykset ja digiosaaminen on luonnollisesti oltava kunnossa, jotta etätyö on ylipäätään mahdollista. Olisiko niin, että etätyössä systemaattisella johtamisella kaikki voivat saada äänensä kuuluviin paremmin kuin perinteisessä työskentelymallissa, jossa osa työskentelee lähellä toisiaan, osa ei. Jopa yhteistyö ja innovointi saattaa olla tehokkaampaa etätyössä hyvällä koordinoinnilla ja virtuaalityökaluilla.

Etätyöskentelyn tehokkuutta ei enää kuluneen puolen vuoden jälkeen tarvinne työpaikoilla todistella eikä kontrolloida, mutta sitä kannattaa seurata ja kehittää. Tiiviimpi etätyö jää varmasti isommaksi osaksi useimpien organisaatioiden työskentelymallia jatkossakin, yhdistettynä tarkoitukenmukaisiin lähitapaamisiin. On siis aika jättää kriisimoodi ja omaehtoinen työn kehittäminen taakse ja siirtyä hybridityön johtamisen kehittämiseen yhdessä tiimin kanssa kohti systemaattisempaa, keskustelevaa ja yhteistyötä tukevaa työskentelymallia.

Työn kuormitusta tulee seurata myös etätyössä eikä etäjohtamistakaan tarvitse eikä pidä kehittää yksin. Tarkista, mitä tukea voit saada siihen itsellesi ja tiimillesi organisaatioltasi ja tiimin sisältä. Usein jo asiasta keskustelu avartaa näkemään ratkaisuja. Ulkopuolinen sparraaja voi olla tehokas apu työn haasteiden ylittämiseen.

Tuloksellista ja ilon täyteistä syksyä toivottaen.

(Kirjoittaja on aiemmissa esimiesrooleissaan etäjohtanut kansainvälisiä tiimejä. Johtamisen valmentajana kuluneen kevään etätyön konkretia ja etävalmentaminen ovat tulleet tutuiksi.)

Millenniaalien odotuksia johtamisesta ja uratoiveista on kartoitettu ja kirjattu kansien väliin (HS 30.5.2020, Millenniaalit muuttavat työelämää). Mielestäni ihan samoja asioita muillakin vuosikymmenillä syntyneet haluavat eivätkä ne ole kovinkaan uusia toiveita. Niitä on jo pitkään peräänkuulutettu osana ihmislähtöistä johtamista. Ja eipä taida enää löytyä suuryrityksenkään johtajaa, joka ei samoja teemoja peräänkuuluttaisi. Nimittäin, että henkilöstöä kuunneltaisiin, opittaisiin tuntemaan ja johtamaan erilaisina yksilöinä, kysyttäisiin heidän mielipiteitään, osallistettaisiin käskyttämisen sijaan. Että viestintä olisi läpinäkyvää ja aitoa. Toki tämä tarkoittaa, että milleniaalien ja muiden tulisi muistaa kertoa esimiehilleen ja kollegoilleen, mitä he ajattelevat ja myös kuunnella heitä. Tärkeää on myös pystyä huolehtia omasta jaksamisestaan, muistaa nauttia myös pienistä etapeista, matkasta eikä vain odottaa työuran täyttymystä. Vaikka nämä millenniaalien nostamat asiat ovat tuttuja, toivottavasti millenniaalit saavat odotuksillaan aikaan muutoksen, jota yrityksissä on haettu jo pitkään. Nämä asiat ovat periaatteessa jo osa yritysten työkulttuuria. Mutta käytännössä lähes jokaisessa yrityksessä henkilöstö ei koe tulevansa riittävästi kuulluksi eikä koe, että heidät osallistettaisiin muutoksiin. Koetaan, että työtä tehdään tietämättä, mitä johto haluaa.

Hyvän johtamisen osa-alueet ovat tuttuja ja aika yksinkertaisia, mutta kuitenkin vaikeita toteuttaa arjessa. Läsnäolo, kuunteleminen, tukeminen, välittäminen, rakentava palaute, kiittäminen. Niiden avulla luottamuksen rakentaminen ja sen osoittaminen. Kuinka usein muistamme kiittää? Kuinka usein pysähdymme kiireen keskellä todella kuuntelemaan? Ja kuinka usein pysähdymme kuuntelemaan itseämme, tarkistamaan arvojamme ja sitä, mihin sitoudumme ja miksi? Tai antamaan itsellemme positiivista, rakentavaa palautetta? Annammeko itsellemme aikaa palautumiseen? Pysähdymmekö kontrolloimaan mieltämme vai menemmekö sen vieminä?

Kuuntelin viime viikolla Filosofi Esa Saarisen luennon liittyen tämänhetkiseen epävarmuuden aikaan. Hän korosti sitä, mikä ei ole muuttunut eli välittämisen merkitystä ja yhteyttä muihin ihmisiin. Itse koen muutoksen olevan jatkuvaa ja sen ennalta-arvattavuuden mahdoton tavoite. Joudumme suunnistamaan sumussa myös tämän pandemia-ajan jälkeen eikä tämä tule olemaan ihmiskunnan viimeinen pandemia. Kannattaa olla kiinnostunut muista ja kuunnella, mitä heille kuuluu. Kannattaa käyttää etätyön ja alkavan kesän tuoma lisävapaus myös sen ajatteluun, mikä itselle on tärkeää ja miksi ja miten se näkyy omassa elämässä tai tiimin työskentelyssä. Psykologian perustarpeet, autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus, ovat avaimia merkitykselliseen elämään ja työskentelyyn. Miten toteutat itseäsi? Mitkä ovat sinulle tärkeitä asioita, joita haluat tehdä? Mitkä ovat vahvuutesi? Millaiset ovat ihmissuhteesi? Filosofi Frank Martela lisää kirjassaan Elämän tarkoitus tähän listaan myös hyvän tekemisen, samoin mm. Yalen yliopiston suosittu Science of Wellbeing -kurssi (HS 31.5.2020 Hyvän elämän eliittiopinnot).

Kuluneen kevään aikana moni on löytänyt luonnossa kulkemisen virkistävän vaikutuksen ja aikaa itsensä huoltamiseen Teams-palaverien välissä myös muutoin. Ystäviä ja perheenjäseniä on tavattu virtuaalisesti. Tämä jakso on saanut meidät viimeistään arvostamaan muiden ihmisten seuraa ja ajatusten vaihtoa kasvokkain.

Koronan vuoksi kevään retriittini oli peruttava, mutta heti koronakesän jälkeen syyskuun alussa järjestämme yhdessä Hyppeis Värdshus'in kanssa (kuva) max 10:lle hengelle kolmen päivän retriitin, jossa on voimaannuttavia luontoelämyksiä, meditaatiota, joogaa ja ryhmäkeskusteluja itsensä johtamisesta. Odotan tätä retriittiä innolla, koska tiedän, että sen tarjoamista elämyksistä ja keskusteluista tulee kokemuksia, joiden arvo säilyy. Se tekee minun syksystäni merkityksellisen. (Kuva: Hyppeis Värdshus)

I came across an article by Marshall Goldsmith and Howard Morgan (link to the article at the end) on their study on leadership development and its benefits in companies. They reviewed the companies’ leadership programs and methods. All companies had the same overarching goals, to determine the desired behaviours for leaders in their organisations and to help leaders increase their effectiveness by better aligning actual practices with these desired behaviours. The companies used different methodologies to get there: offsite training vs onsite coaching, short duration vs long, internal coaches vs external and classroom-based training vs on-the-job interaction. The increased effectiveness was assessed by the co-workers and stakeholders.

The participants’ ongoing interaction and follow-up with colleagues was the variable that emerged over and over again as central to the achievement of positive long-term change. Regardless of the methodology, the leaders who had an ongoing discussion with their colleagues showed striking improvement. They discussed their own improvement priorities and followed up with their co-workers. Such leaders are seen as people who care. The same results have been received in studies in different countries and cultures such as in North America, Europe, Latin America and Asia. No culture anywhere appreciates being asked for feedback and then ignored!

The development should not be seen as taking place in an event created for it but as an ongoing engagement connected to work and with the help of co-workers. Leaders learn from those around them and need to execute the learning to doing. Executive coach can be seen in many ways as a personal trainer whose role is in many cases is to remind the client to do what he or she already knows should be done.  I have seen the same in my career in executive teams and also as an executive coach. Leaders know in theory what they should do but do not quite see it or get to do it. The practice is therefore often different from the leadership principles and goals of the organisations. But with the support of coaching when the first simple question is asked from the team member or other co-worker and the dialogue is started, the knowledge on the situation is increased and the possible challenges that earlier seemed almost unbearable are solved by listening the others.

The reason why coaching is so effective is seen in the article to be because it inspires the leaders to follow up with their co-workers. The studies show clear correlation between the follow up by the coach with its client and the number of times the client followed up with co-workers. I’ve seen the same. In between the coaching discussions, the dialogue is often continued at the work place with the co-workers, e.g. with the team members. The coach can be also from inside the company, e.g. at the HR unit but compared to an external coach, this may have time, credibility and confidentiality issues.

The studies show very little difference with the effects of telephone and live coaching. The same applies to the follow up by the leader with the co-workers. Again, I’ve noticed the same. I’ve had clients that I’ve coached over the phone and some of them I have never met in person. These coaching sessions have been very intense and productive. Naturally just like with live coaching in the same room both (or with a group, all) need to be in a place where they are not disturbed. I’ve had coaching discussions also over Skype with a live video connection but I’d choose the best connection over seeing the other. Even though the expressions and other behaviour gives information, so does also the full focus on the voice and the silent parts in between.

The study showed that the effectiveness of coaching did not require any connection to training. Perhaps the companies could consider having less costly group wide training programs and instead see to it that their people are encouraged and supported to listen and learn from their co-workers and to focus on their self-improvement.

I am available also for virtual one to one coaching and advising so no matter where you are or where I am, we can have good discussion and results on how to develop your career or business to the next level. If you are interested in having coaching with me, please send me an email and describe what you wish to obtain with the coaching and I’ll get back to you soon.

You can read the whole article here.

The photo is from my visit to the Ugo Rondino exhibition at Taidehalli, Helsinki in August 2019, open until 17th of Nov 2019.

​I have been asked quite often, also this morning by another coach, what is the secret of my career. I’ve thought about this question and to tell you the truth, my answer is not the one we read from magazines or hear from podcasts. I did not have a clear goal or direction about what I want to achieve and what I would have developed and followed over the years. 

I’ve had set and shared goals for my work and my teams and for the corporations at Executive Teams and Boards. And today as a coach I talk about and help others in setting and defining goals and in companies communicating them in an effective way so that they can be reached. 
  
What made me gain the know-how and have the positions and also all the great adventures in my free time is the same what also got me into leaving my career and becoming an entrepreneur and coach. That is seeing that my work (and free time) is meaningful and interesting, that I am doing a good job and keeping what I promise, that I am living in the moment, listening to my heart and seizing the opportunities.

I have not been afraid to change jobs into totally different business areas or take totally new responsibility areas. It has not been intentional, I have only done what has interested me most at the time and then balanced my time and shared the responsibilities accordingly. Looking back now, strangely, the jobs do form a logical path where each position supports the others and as a whole create know-how that is much more than just one position or one industry could have offered.

When becoming an entrepreneur, coach and adviser I thought I was leaving my career behind and starting something completely new, even something a bit crazy. But I have realized that again, the move was a logical step forward. I have all the know-how and experience that I can now share and thanks to coaching, more understanding on how to best support others and also myself.

I’ve always taken the role where I can define and develop my tasks and work independently. This has meant long hours and working also during many weekends and holidays but I’ve always made sure that I’ve taken enough time to myself. In the end, only I (especially in an independent position) can make sure that I do not work too much and that I relax and rest enough. I also have not hesitated to step down e.g. from Board positions when I have felt that it is best. Now, thanks to all the work I have done earlier, I have full control of my time and of what I do with it, and a lot of free time. That is what I call success.

In one of my recent coaching it turned out that some of the issues in the company evolved from the earlier merger of companies and how the old culture affected at times negatively the work of the leaders that came with the acquired company. They felt also being separate from the rest of the company. I read a blog today about the importance, and clear lack, of cultural due diligence prior to mergers. The writer of the blog suggested that as a requirement for the merger, you need to ensure that the cultures match.

To certain extent this is true, you need to do your due diligence also on cultural matters, see where the differences are and make sure that the two companies share the common goal and core values moving forward. At the same time you need to ensure that the people of the acquired company are introduced to others and thereafter, that the new, common culture is developed together.  Communication in this needs to be effective so that the message and people are heard and understood. And most importantly, that the goals, values and work culture are shared by all.

I think it is a mistake to think that the company culture is what it is,  that it is stronger than the agreed, set strategies. The company and its culture must evolve with its people by taking into account the needs of the employees, customers and the environment. The company, its strategy and work culture need to be developed. The agreed goals and processes need to be feasible. What worked before will not necessarily work today or in the future. Therefore you must be ready for the changes with the right attitude, strong values and clear roles and responsibilities, and open to new ways of working.

In the coaching session I mentioned above, it was said what a pity it is that the work on the company culture was not done when the companies were merged and that the people were not introduced. So, it was not done and thereafter things got busy but, I asked, is there a reason why you would not start doing it today. By introducing yourself and your work processes and why they are important and by also otherwise increasing communication to gain clarity and better co-operation. This work will not be finished. The fact that there will be new recruitments, people will be more self driven and will be taking more responsibility on their work will ensure the need for it.

Executive Team is a valuable support function for the CEO. Its working practices and work results have a direct impact on the success of the company. The longer the team has been run in a routine reporting mode the quicker it should be refreshed and activated to develop a better team culture and better results. 
 
You may have had team recreational days, training and consulting to develop your team and you may have been left feeling that it did not really boost the team work or business. Still, effective team development is needed to ensure that the team has clear common goals and that the team is lead and followed up towards the agreed goals. It should be clear why the team exists and why the meetings are held.
 
Having set goals is not enough. The composition and skills of the team should be the ones you need in order to reach the goals. You need diversity and you need the team to be able to renew because what worked in the past may not work tomorrow. The team needs to work together and be agile so that useful decisions can be made. This does not mean that everyone agrees with the CEO and with each other. The CEO should ensure that all voices are heard in the team no matter how out-of-the-box they may seem. It would be a waste not to use the versatile expertise and ideas of all the members of the team. This requires an atmosphere of trust which the CEO should create. Leading with coaching helps in building the trust: by trusting, respecting and empowering the team members, by focusing on solutions instead of problems and by being open and supportive to new ideas.
 
In my most recent executive team, we had a rule that the leaders leave their business unit hat outside of the executive team room and instead put the Group Executive Team hat on and look after the interests of the Group instead of their own business unit or companies they run in the Group. This rule was created together and it worked. Only this way the discussion can be constructive and lead towards the common goals. Another good rule to have is to commit to forward looking operational and strategic topics in each meeting so that the meeting is not (only) about reporting of what has been. Actually, what I’ve seen is that the standard financial, HR and business unit reports are usually circulated already prior to the meeting and accessible, often even co-created with many in the team. You should ask what value it brings to go through them in the Executive Team meeting. If some of them can be left out and the saved time is allocated to more forward-looking items I bet this would motivate the team members a lot more. 
 
Create together as a team your own meeting rules that you as a team find important in order to have useful meetings. This may include also basic items such as being on time and being prepared so that the time of others is not unnecessarily wasted. In my meetings (and also in my group coaching) we’ve created and looked at the team rules at the start and at the end of each meeting to ensure that we follow them and in order to reflect how well we did. Do this so that the rules are not forgotten and do not become a dead letter.
 
The ways to take your team to the next level are mostly found from within the team but an external coach helps you to stop, think and deliver this. A coach from outside of the organization that has business and executive background helps you to see where you are at the moment in terms of skills, motivation and practices and what needs to be done in order to plan and run the meetings in a better way. The discussions with an external coach may bring to the surface hidden reasons, assumptions and goals and may help unify the team towards common goals. 

I’ve sat in many Board rooms where the main owners (capital investors from around the world) have been presented by their appointed Board Directors. In one Board where I’ve been the Chairman, the CEO was the biggest owner of the listed company and the former Chairman of the Board. Another Board consisted of all the owners of the company and I, the Chairman, was the only external member of the Board. The CEO being also the Chairman causes some governance issues. The company’s operational directors and owners being also the Board Directors easily brings the Board to an Executive Board level focusing on operational matters and not the important strategic and development goals. Inviting external Board members  in is a smart move in many ways, not only because they should ask the CEO the “stupid” questions that raise the awareness to the often very important but ignored matters.

The investors with their appointed Board members often force the company to change course to a more structured and refined business. Opinions on the right ways may differ but it is always a good thing to have different views from outside of the operational business. Too often the new Board members are chosen from the same industry due to their earlier operational experience in the same business field, but the Board does not run the operational business and it should look the present and the future of the business, not backwards. How else could they develop the business. Diversity, disruption and coming out of the box leads to innovative, assessed and often more balanced solutions that is more ready to face the fast changing business world.

The role of the Board and the Executive team in my opinion is to support the CEO in defining and reaching the company targets in developing the company. The Board should not limit its role to the numbers only but look deeper. It should challenge the CEO in a constructive way by asking enough questions to understand to which way the company should go and what could stand in its way. It should raise the possible risks and bring fresh ideas on the table. It should also be agile in case a change of course is needed.

When developing the company, it is important to make sure that the company processes support the change, including the leadership culture and communication to the employees and other stakeholders. This is relevant already before any decisions are made, to ensure that the expectations of the stakeholders, such as customers, partners and employees, and the goals of the company are understood. Here communication is the key. 

When looking beyond the numbers, the Board cannot rely on the CEO reports only while the CEO cannot rely only on Executive Team reports. To really know where the company is going, all decision makers need to keep asking what it is that we want and why, what the proposal really means and what stands on its way. Too often the CEO or Board decisions are based on assumptions that are guided by own mindset on how things are or should be. Board members often invite (and they should invite!) key directors to report in the Board meetings. Board members usually participate in strategy development meetings with key directors. When arriving to Board meetings they often meet employees on the corridors. What a great opportunity to approach the managers and ask what they think and what stands in their way. The answer may be politely positive or diplomatic but a lot can be read from the way the answer is given.

In their roles and as a group the Board may need support, not just from attorneys and consultants but also to function better, to refine the roles and working styles. The capital investors should give room and listen to other views and be ready for changes. Open dialogue that is based on trust between the CEO and the Board, and especially the Chair of the Board as the representative of the Board, between the Board members and between the CEO and its Executive Team is outmost important. A good dialogue involves active listening and accepting different views. It also means acting without unnecessary delay on matters that are communicated and require action.

The owners, Board and Executives should ensure that the business is on a solid base and responsible. The message of the importance of corporate responsibility must come from the top. It builds the trust and credibility that is necessary in today’s business world. But it is also good for the business. Without efficient communication it may be hard to be able to act in advance to ensure this. Corporate responsibility starts from the values of the company that should be well communicated to the employees and other stakeholders and must be integrated into the company processes and actions.

Olin viime viikolla Ranskan Faroux’ssa Naisyrittäjäretriitissä asiakkaana, mutta myös tutustumassa paikkaan ja omistajiin samassa paikassa pidettävää syksyn Business Coaching -retriittiäni varten. Ohjelmassa oli yksilön ja yhtiön hyvinvointivalmennusta kolmen asialleen omistautuneen valmentajan voimin.

Paikalla The Happy Hamlet oli retriitissä iso rooli. Me kaikki olimme innoissamme päästessämme näkemään ja kokemaan se ja tutustumaan sen omistajiin Suskaan ja Nicoon. Viehättävä maalaistalojen rypäs, hamlet, on kaukana kaikesta, peltoja halkovan maalaistien päässä keskellä rauhallista maalaismaisemaa.

​Meitä oli kaksitoista osallistujaa, ml. valmentajat, yrittäjiä hekin. Ryhdyimme luomaan siteitä toisiimme jo kentällä. Yhdessä osallistuminen, toisiimme tutustuminen ja ajatusten jakaminen olikin arvokkainta näiden kuuden päivän aikana. Se tarkoitti valmennusten lisäksi istahtamista saman pöydän ääreen drinkille, pitkille lounaille ja illallisille, altaan reunalla keskustelua, retkiä viehättävään lähikylään ja viinitilalle. Se tarkoitti myös vuorikiipeilyn harjoittelemista, ohjattua aamujoogaa, yhteisiä aamu-uinteja ja kävelyretkiä. Juttelimme ja nauroimme paljon. Puhuimme yrittäjyydestä, elämästä, myös kipeistä asioista.

Miten summaisin retriitin? On tärkeää ja arvokasta vetäytyä arjesta elämykselliseen ympäristöön pohtimaan asioita muiden kanssa ja rentoutumaan. Kun ryhmäläiset jakavat samoja tavoitteita, keskustelu on rikasta ja antoisaa. Kotiin lähdetään keskustelujen ja uusien näkökulmien ansiosta viisaampana ja uusia tai vahvistuneita ihmissuhteita rikkaampana.

Business Coaching -retriitissäni syyskuussa on tilaa keskustelulle ja itselle. Siinä paneudutaan ryhmän tavoitteisiin ja löydetään keinot niiden saavuttamiseksi, mutta myös nautitaan hyvästä paikallisesta ruoasta, juomasta ja lähiseudun retkistä. Odotan innolla syksyn uusia, näkemyksellisiä keskusteluja ja yhteistä inspiroivaa retkeä kohti tavoitteita.