OSAAVAT NAISET

Saimme kuluneen viikon aikana lukea Keskuskauppakamarin tuoreesta selvityksestä, jonka mukaan hallitusten jäsenistä naisia on keskimäärin 27% ja suurimmissa pörssiyhtiöissä jo 33%. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana määrä on kolminkertaistunut. Trendi on odotettu ja tarpeellinen. Määrät ovat silti pieniä ja pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia on vain kourallinen.

Kun itse tulin nimitetyksi pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2012, en edes tajunnut, kuinka vähän meitä silloin oli ennenkuin naispuoliset johtajat tulivat kertomaan, kuinka poikkeuksellinen juttu nimitykseni oli. Nimityksessäni oleellista oli kuitenkin vain liiketoimintaosaamiseni, ei sukupuoleni ja niin pitääkin olla.

Onhan se hämmentävää, että naisjohtajien osuutta on 100-vuotiaassa Suomessa vielä tarvetta laskea ja uutisoida, mutta niin vain edelleen on. Hallitusjäsenyyksien tasaisempi jakautuminen ei ole itsestäänselvyys. Se on käsittämätöntä kun meillä ja maailmalla on runsaasti koulutettuja, osaavia ja päteviä naisjohtajia. On kysytty, onko niin, että naiset eivät hakeudu näihin tehtäviin yhtä aktiivisesti. En ole itse hakenut tai nähnyt kenenkään hakeutuvan hallitukseen jäseneksi, vaan minut ja heidät on haettu ja pyydetty tehtävään. Siinä on merkinnyt liiketoimintaosaaminen. Haasteeksi saatetaankin nimitysvaliokunnissa ja rekrytointitoimistoissa nähdä, että joillakin perinteisesti miesvaltaisilla aloilla ei ole riittävästi naisjohtajia, joita voisi ehdottaa. Voikin siis kysyä, eivätkö naiset hakeudu riittävästi teollisuuden liikkeenjohdon tehtäviin ja miksi näin on. Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan eniten naisia liiketoimintajohdossa on terveydenhuolto- sekä kulutustavarat ja -palvelut -sektoreilla. Sen sijaan suurimmalla toimialalla, teollisuustuotteissa ja -palveluissa, naisten osuus on lähes olematon, 3 prosenttia. Energia-, perus- ja teknologiateollisuuskin yltävät selvästi parempiin lukuihin. Olin viimeksi töissä konsernissa, jossa oli n 10.000 työntekijää. Näistä vain yksi nainen veti liiketoimintayksikköä. Kaikki muut naisjohtajat ja -päälliköt olivat tukitoiminnoissa.

Liiketoimintaosaamista hallituksissa tarvitaan, aivan kuten johdon coachaamisessakin. Mutta myös hallituksissa olisi hyvä olla monipuolista osaamista ja näkemystä niin oman liiketoiminta-alueen ulkopuolelta kuin erilaisista liikkeenjohdon tehtävistäkin. Muilta toimialoilta tuotu kokemus voi olla arvokasta. Se oli perusteena nykyiseen nimitykseeni hallituksen puheenjohtajaksi toimialalla, jolta minulla ei ole aiempaa kokemusta, mutta kansainvälisestä liiketoiminnasta runsaasti. Nykypäivänä päätöksiä ohjaavat ja taloudelliseen tulokseen vaikuttavat monet tekijät. On otettava huomioon juridisia, eettisiä, henkilöstöpoliittisia, viestinnällisiä ja monia muita kysymyksiä. Olen nähnyt myös työntekijöiden edustuksen hallituksissa toimivan hyvin ja edistävän päätöksentekoa ja päätösten toimeenpanoa. Kokeneet liiketoiminnan asiantuntijaosaajat kannattaa ottaa mukaan päätöksentekoon jo varhaisessa vaiheessa ja nostaa heitä johtoryhmiin.

Coachatessani osaavia ja päteviä naisia olen useamman kerran saanut palautetta, miten poikkeuksellista ja vaikuttavaa, jopa ainutkertaista, on ollut saada positiivista palautetta ja rohkaisua. Se veti hiljaiseksi. Vaiennammeko osaajia taka-alalle?

Johtajat, miehet ja naiset, kannustakaa ja rohkaiskaa positiivisella ja rakentavalla palautteella kollegoitanne, miehiä ja naisia,  ottamaan kantaa ja jakamaan osaamistaan. Tuodaan ne taka-alallekin mieluummin jäävät esiin tuntemaan, että he ovat osaavia ja arvostettuja ja että asioihin vaikuttaminen on palkitsevaa eikä sitä ole syytä pelätä.  Niitä eturiviin pyrkijöitä ilman osaamista on riittävästi. Kannattaa mieluummin etsiä pintaa syvemmältä ja ottaa käyttöön se kaikki huikea osaaminen, joka odottaa löytämistä.  Miten? No, vaikka coachaamalla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *